Hankkeiden kehitys

1990-luku: kehittämisprojektien leviäminen liikuntahallintoon

Yksittäisiä liikuntahankkeita on toteutettu vuosikymmenien ajan. Erityisryhmien liikunnassa on ollut hankkeita jo 1960-luvulta lähtien. Erilaisia kuntien, koulujen ja urheiluseurojen kehittämishankkeita käynnistettiin 1980-luvulla. Hankkeet eivät kuitenkaan yleistyneet merkittävästi vielä 1970- ja 1980-luvuilla, koska silloinen hallintokulttuuri ja hankerahoitus eivät tukeneet riittävästi hankkeiden käynnistämistä.

Hankkeet levisivät toden teolla julkiseen hallintoon 1990-luvulla eikä liikuntahallinto tehnyt poikkeusta. Ensimmäinen keskeinen hanke oli 1990-luvun vaihteessa alkanut Liikuntatieteellisen Seuran Liikunta Suomi -projekti (1989–1993), jonka tarkoituksena oli kehittää paikallistason liikuntapalveluita vastaamaan paremmin kuntalaisten tarpeita.

Toinen keskeinen 1990-luvun alun hankkeista oli Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu -hanke (LYP). Tällä opetusministeriön ja Likes-tutkimuskeskuksen toteuttamalla hankkeella tuotettiin monipuolista perusteltua tietoa liikunnan merkityksestä yksilön ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Näiden lisäksi 1990-luvun vaihteessa ja alussa toteutettiin muutamia erityisryhmien kokeilu- ja kehittämishankkeita.

Hankkeiden ja ohjelmien kohdeyleisö laajeni 1990-luvulla, kun terveysliikunta teki läpimurtonsa. Kuntien liikuntatoimien ensimmäinen merkittävä terveysliikunnan kehittämistyö oli vuonna 1995 Likesin käynnistämä Kunnossa kaiken ikää -ohjelma (KKI-ohjelma). Ohjelmaa toteutettiin yli 400 paikallisella hankkeella, joilla tuotettiin esimerkkejä siitä, miten tavoitetaan ja motivoidaan liikkumatonta väestönosaa sekä tuotetaan liikuntapalveluja yhdessä muiden paikallistoimijoiden kanssa.

Vuonna 1997 opetusministeriö yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa käynnisti Erityisliikuntaa kuntiin kehittämis- ja konsultointiprojektin. Projektin tavoitteena oli kouluttamalla, konsultoimalla ja tietoa välittämällä kehittää erityisryhmien liikuntapalveluja kunnissa, joissa ei ollut palkattua erityisryhmien liikunnanohjaajaa. Opetusministeriö tuki vuosien 1998–2000 välillä myös valtakunnallisia liikuntajärjestöjen kehittämishankkeita, joiden tavoitteena oli auttaa järjestöjä innovoimaan uudenlaista toimintaa sekä kehittämään ja laajentamaan toimintaansa.

1990-luvun hankkeet heijastivat menneiden vuosikymmenien liikuntapolitiikan perusajatuksia, jotka kirjattiin myös 1990-luvun loppupuolella uudistettuun liikuntalakiin. Hankkeet ilmensivät liikuntahallinnon tavoitetta saada luotettavaa tutkimukseen perustuvaa tietoa liikunnasta sekä parantaa liikunnan yhteiskunnallista perustelua ja mahdollisuuksia kehittää liikuntakulttuuria osana muuta yhteiskuntapolitiikkaa. Hankkeilla haluttiin aktivoida suomalaisten liikkumista, sillä yhteiskunnan muutosten myötä liikunta oli vähentynyt. Hankkeet toimivat myös suunnannäyttäjinä 2000-luvulla tapahtuneelle hankemaailman laajenemiselle ja sirpaloitumiselle.

2000-luku: hanketoiminnan laajenemisen ja kasvun aikaa liikuntahallinnossa

Julkisen hallinnon 2000-luku oli hankkeiden luvattua aikaa ja myös liikuntahallinnossa se oli hankkeiden ja etenkin laajojen ohjelmien kultakautta. Liikuntahallinnossa käynnistettiin määrällisesti yhä enemmän ja yhä laajempia valtakunnallisia ohjelmia sekä paikallisia kehittämishankkeita. Ohjelmilla ja hankkeilla edistettiin kansalaisten hyvinvointia ja lisättiin liikunnan harrastamista sekä yhteistyötä eri hallinnonalojen kanssa. Hanketoiminnan painopistealueita 2000-luvulla olivat lasten ja nuorten liikunta, terveysliikunta, järjestö- ja seuratoiminnan kehittäminen sekä erityisryhmien liikunta.

Lasten ja nuorten liikuntaohjelma (LNLO) (1995–2015) oli yksi 2000-luvun keskeisimmistä liikuntaohjelmista, merkittävä avaus sekä lisäresurssi lasten ja nuorten liikunnan kehittämiseksi paikallistasolla. Valtakunnallisessa ohjelmassa yhteistyötä tekivät opetusministeriö, Nuori Suomi, ELY-keskukset ja Suomen Liikunnan ja Urheilun (SLU) aluejärjestöt. Ohjelman sisältöä ei rajattu etukäteen tarkasti eikä ohjelmalle määritelty alun perin loppumisvuotta. LNLO jätettiin tarkoituksellisesti avoimeksi, mikä mahdollisti nopean reagoinnin toimintaympäristön muutoksiin. Ohjelmaa on kuvattu ”sateenvarjoksi, jonka alle on koottu hallituskauden aikana tehtäviä lasten ja nuorten liikuntaan liittyviä kokeiluja ja kehittämishankkeita”. Tällaisia hankkeita ja kokeiluja olivat muun muassa Nuoren Suomen erilaiset lasten ja nuorten liikunnan kehittämisteemat, opetus- ja kulttuuriministeriön tukemat yksittäiset hankkeet sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten avustamat paikalliset kehittämishankkeet.

Toinen merkittävä 2000-luvun ohjelma oli Terveysliikunnan ohjelma (TELI-ohjelma), joka perustui valtioneuvoston vuonna 2002 tekemään periaatepäätökseen terveysliikunnan kehittämislinjoista. TELI-hankkeilla pyrittiin lisäämään suomalaisen aikuisväestön liikkumista terveysliikuntasuositusten mukaiseksi, edistämään työyhteisöliikuntaa ja omatoimista liikuntaa sekä arkiliikuntaa. Lisäksi avustuksilla tavoiteltiin paikallistasolla yhdenvertaisempia liikunnan harrastusmahdollisuuksia, yhteistyön lisäämistä ja uusien innovatiivisten toimintamallien luomista.

Myös KKI-ohjelma jatkoi toimintaansa 2000-luvulla. Ohjelma laajentui, kun mukaan yhteistyötahoiksi tuli muita ministeriöitä ja ohjelman kohderyhmää laajennettiin yli 40-vuotiaista yli 60-vuotiaisiin.

Seuratoiminnan edellytyksiä kehitettiin vuosina 2005–2010 myös VOK-hankkeessa eli Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeessa.  Hankkeessa yhteistyötä tekivät Kuntoliikuntaliitto, Nuori Suomi, Olympiakomitea, Suomen Liikunnan ja Urheilu sekä Suomen Valmentajat. Hankkeen tavoitteina oli muun muassa kehittää ja yhdenmukaistaa suomalaista käytännön valmentaja- ja ohjaajakoulutusta lajiliitoissa sekä luoda uudenlainen malli ja into yhteistyölle valmentaja- ja ohjaajakoulutuksessa.

Erityisryhmien liikunnan kehittämistä jatkettiin 2000-luvulla eri rahoituslähteistä rahoitetuilla hankkeilla. Kahdella valtakunnallisella Erityisliikuntaa kuntiin -hankkeella (vuodet 2004–2006 ja 2007–2009) lisättiin koulutuksen, konsultoinnin ja tiedonvälityksen avulla erityisryhmien liikuntapalveluita projektikunnissa. Viimeisin Erityisliikuntaa kuntiin -hanke toteutettiin 2013–2015. Hankkeiden vastuutahona toimi Liikuntatieteellinen Seura.

2010-luku: hankkeilla yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoisuutta liikuntakentälle

Vuonna 2008 käynnistettiin Liikunta- ja urheiluseurojen kehittämishanke (Seuratuki). Seuratuen tavoitteena oli aluksi vahvistaa seuratoiminnan laatua ja lisätä harrastamisen mahdollisuuksia eri-ikäisille myöntämällä seuroille tukea päätoimisen työntekijän palkkaamiseen ja toiminnallista tukea seurojen hankkeisiin. Tavoitteena oli varmistaa seuratoiminnan elinvoimaisuus ja kehittyminen. Seuratuen toteutuksesta vastasivat alun perin Suomen Liikunta ja Urheilu, ja tuen jakamisessa olivat mukana Nuori Suomi ja Kuntoliikuntaliitto.

Seuratuki siirtyi opetus- ja kulttuuriministeriön jakamien avustusten alle vuonna 2013. Nykyään seuratuen tavoitteet ovat monipuolistuneet. Tavoitteina on edistää matalan harrastuskynnyksen toimintaa lasten ja nuorten liikunnassa, kokeilla innovatiivisia toimintamalleja, lisätä toimintaan monipuolisuutta tai kehittää harrastustoimintaa. Seuratuen avulla voidaan myös vahvistaa toiminnan laatua ja yhteisöllisyyttä, sekä tukea vapaaehtoistyötä.

Liikkuva koulu -ohjelma oli yksi Sipilän hallitusohjelman osaamisen ja koulutuksen kärkihankkeista vuosina 2015–2019. Hallitusohjelman tavoitteena oli, että jokainen peruskouluikäinen liikkuu tunnin päivässä. Ensimmäisen kerran Liikkuva koulu mainittiin Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa vuonna 2009. Liikkuva koulu -ohjelmakokonaisuus kattaa Ilo kasvaa liikkuen -ohjelman ja Liikkuva opiskelu -ohjelman kautta myös varhaiskasvatuksen sekä toisen ja korkea-asteen. Vuoden 2019 talousarvioesityksessä päätettiin 2,8 miljoonan euron rahoituksesta valtion budjettivaroista Liikkuva koulu -ohjelman laajentamiseksi toisen asteen opiskelijat kattavaksi Liikkuva opiskelu -ohjelmaksi. Lisäksi Antti Rinteen hallitusohjelmaan ”Osallistava ja osaava Suomi” sisällytettiin Liikkuva Suomi -ohjelma, jonka tavoitteena on lisätä liikkumisen kokonaismäärää kaikissa ikäryhmissä.

Ikäinstituutin hallinnoima Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma oli valtakunnallinen ikäihmisten liikunnan kehittämisohjelma (2005–2014), jonka päämääränä oli edistää kotona asuvien, toimintakyvyltään heikentyneiden ikäihmisten (yli 75-vuotiaiden) itsenäistä selviytymistä ja elämänlaatua terveysliikunnalla. Muita merkittäviä erityisryhmien liikuntahankkeita olivat esimerkiksi vammaisjärjestöjen yhteinen kehittämishanke Liikuntaa kaikille lapsille -kehityshanke (2002–2007) sekä Kaikille avoimen liikunnan kehittämisohjelma, joilla lisättiin vammais- ja muun urheilun järjestöjen välistä yhteistyötä, välitettiin tietoa, koulutettiin ja konsultoitiin eri tahoja.

2010-luvulla maahanmuuttajat nousivat uudeksi liikunnan kehittämishankkeiden kohderyhmäksi. Vuosina 2011–2019 opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi kunnille erityisavustusta maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla. Avustusta myönnettiin hankkeisiin, joissa kunnat yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa ovat edistäneet monikulttuurista liikuntaa ja maahanmuuttajien aktiivista osallistumista liikunnan harrastamiseen. 2010-luvun loppupuolella opetus- ja kulttuuriministeriön hankeavustuksissa painotettiin sosiaalista osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoisia osallistumismahdollisuuksia.

Viime vuosikymmenen alkuun verrattuna liikunnan hankemaailma on kasvanut jatkuvasti: vuonna 2010 hankkeisiin ohjattiin 12,7 miljoonaa euroa (nykyrahassa noin 13,8 miljoonaa euroa.), jolla toteutettiin noin 900 hanketta. Hanke-euroja on lisätty vuosikymmenen alkuun verrattuna noin 30 prosenttia. Samaan aikaan valtion liikuntamäärärahat eivät ole kasvaneet, kun huomioidaan rahan arvon kehitys.

Valtion liikuntahallinnon hankeavustusten kasvusta huolimatta hankemaailman peruselementit ovat säilyneet samana koko 2010-luvun: lasten ja nuorten liikunta, eri-ikäisten terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta sekä seuratoiminta. Suurimmat muutokset ovat olleet terveysliikunnan avustusten kasvu, Liikkuva koulu -ohjelman valtakunnallistuminen ja maahanmuuttajien liikunnan voimakas mukaantulo kehittämisavustuksiin. Sen sijaan kilpa- ja huippu-urheilu on jäänyt 2010-luvun edetessä hyvin pieneen rooliin kehittämishankkeissa.

Kirjoittanut suunnittelija Saku Rikala, Valtion liikuntaneuvosto

Lähteet

• Aluehallintoviraston verkkosivut
• Erityisryhmien liikunta – Kokeilu- ja tutkimusprojektin loppuraportti 1980.
• Hallituksen toimintasuunnitelma: Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:27.
• Hossain, T., Suortti, K., Kallio, M. 2013. Urheiluseurat kunniaan. Liikunnan ja urheilun rahoituksen painopisteeksi perustaso – lapset ja nuoret. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:7. Valtion liikuntaneuvosto.
• Liikkuva aikuinen -ohjelman verkkosivut (entinen Kunnossa kaiken ikää -ohjelma)       
• Laakso, N.: Lasten ja nuorten liikuntaohjelma vaikuttaa, liikuttaa ja puhuttaa. Jyväskylä 2009.
• Liikkuva koulu -ohjelman verkkosivut
• Likes -tutkimuskeskuksen verkkosivut
• Lämsä, Jari: Lasten ja nuorten liikuntaohjelman 1999–2004 arviointi. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus ja Nuori Suomi 2005.
• Maijala, H-M.: Maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla. Kehittämishankkeiden seuranta ja arviointi vuosilta 2011-2013. Likes -tutkimuskeskus 2014.
• Oja, P. – Rissanen, P., Mustonen, A.: Kunnossa Kaiken Ikää (KKI) -ohjelma – Toiminnan arviointi vuosilta 1995–2003. Jyväskylä 2005.
• Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivut
• Piispanen, T.: Yhdessä kehittäen paikallisiin ratkaisuihin - erityisliikuntaa kuntiin 2004-2006 -kehittämis- ja konsultointiprojekti - loppuraportti. Tampere 2007.
• Ponsi, V.: Erityisliikuntaa kuntiin – kehittämis- ja konsultointiprojekti 1997–1999. Helsinki 2000.
• Rajala, K.: Raportti liikuntajärjestöjen kehittämishankkeista vuosilta 1998–2000. Helsinki 2001.
• Rajala, K.: Vähän liikkuvien ja liikunnasta syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten aktivointi -raportti hanketoiminnasta. Jyväskylä 2010.
• Rikala, S. 2012. Kohti liikunnan pysyviä käytäntöjä. "Liikunnan hyvät käytännöt"-hankkeen väliraportti. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 4.
• Rikala, S. 2013. Liikunnan hanketoiminta – Ruusut, risut ja suositukset. Liikunnan hyvät käytännöt hankkeen loppuraportti. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 6.
• Valtion liikuntaneuvoston arvioinnit 2010: Valtion liikuntapoliittisten toimenpiteiden vaikutusten arviointi (2003–2009), Liikunnan edistämisen linjoista joulukuussa 2008 annetun valtioneuvoston periaatepäätöksen ja sen toteutuksen arviointi. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:3. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011.
• Valtionhallinto liikunnan edistäjänä 2011–2015. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:4.
• Valtion talousarvioesitys vuodelle 2016. Valtiovarainministeriö.
• Vasara, E.: Valtion liikuntahallinnon historia. Tampere 2004.
• VOK-hanke suomalaisen valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen uudistajana. Loppuraportti: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishanke VOK (2005–2010).
• Zacheus, T.: Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos. Turku 2008.